sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulun odotusta

Rakas päiväkirja...pahoitteluni, olen ollut laiska. Ja elämä on melkoisen täyteläistä, joten hetki blogin parissa on alkanut tuntua etäisemmältä. Olen myös siirtämässä blogiaktiivisuuttani työpaikkani blogiin, jonne kirjoittamisen koen tällä hetkellä helpommaksi, koska siihen on tulossa ihan uusi tulokulma millä kirjoittaa. Nyt koen, että elämämme on tavallista suurperheellisten elämää, ja ilman mitään erityista tulokulmaa minun on vaikea tarttua "kynään". Työblogiimme alan kirjoittaa aiheella perhe-sekä työelämän yhdistäminen hyvän johtajuuden näkökulmasta. Tänne voisin päivitellä edelleen kuvia ja muutamalla sanalla kuulusiamme.

Täällä arki rullaa tasaiseen tahtiinsa, mutta hienosti. Meillä ollaan oltu terveitä, mikä tuo paljon arjen sujuvuuteen. Vanhempani hoitavat lapsia kotona maanantait ja perjantait olen ollut itse kotona. Kaikki menevät hyvin mielellään aina tarhaan, joten itse olemme kokeneet työssä olemisen helpoksi ja voimme olla siellä hyvillä mielin. Maanantai-iltaisin käymme koko perheen voimin perhepeuhussa leikkimässä, torstaisin on Lennin rokkimuskari ja perjantaisin käymme vuorotellen uimassa kukin poika vuorollaan. Nämä hetket ovat arvokkaita, kun saa viettää laatuaikaa vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Itse koemme myös saavamme omaa aikaa tarvittaessa, itse pyrin käymään pari kertaa viikossa lenkillä, mikä antaa paljon virtaa. Ajattelenkin, kun on perusasiat kunnossa ja elämää aktiivisesti suunnittelee ja pyrkii johtamaan, niin kaikki ovat tyytyväisiä (mitä nyt Lennillä on alkanut palaa hihat pikkuveljien kanssa, kun niitä on kaikkialla ja kaikki koko ajan kimpussa...ymmärrettävää)

Pojat on luenteeltaan vilkkaita ja uteliaita, joten he ovat samalla hyvin vahdittavia. Kauaa ei pysy kirja niin sanotusti kädessä. He ovat tosiaan kaikkialla ja heidän pitää päästä tekemään samoja juttuja kuin me ja isoveli. Parasta onkin, kun pääsevät auttamaan tiskikoneen tai kauppakassien purkamisessa. Nyt ovat onneksemme legot alkaneet myös kiinnostamaan ja niitä kasaillaan innokkaasti. Joel on edelleen poikien pomo, joka tulee sormipystyssä torumaan kun joku veljistä tekee jotain luvatonta. Viimeksi tänään hän oli Antonille sormi pystyssä ja otti lelun takaisin Oliverille, minkä Anton oli Oliverilta hetkeä aikaisemmin viennyt. He alkavat käyttämään myös toistensa eroavaisuuksia ja vahvuuksia hyödyksi. Oliver, joka tuntuu sosiaalisesti ovelimmalta, usutti Antonia (joka tekee ennen kuin miettii) aukaisemaan ovea huoneeseen, johon oltiin kielletty menemästä. Hän olisi sitten voinyt syyttää Antonia oven avaamisesta...hänhän vain sattui paikalle :) puhetta tulee edelleen vähän, mutta sanoja alkaa olla jo melkoinen määrä ja hauskasti he osaavat eri sanoja.

 Pipareita tekemässä

 Isänpäivänä

Veljekset ja samalla parhaat kaverukset