maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksy

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisi kuinka vetämätön olo ja pojat olisivat kuinka kipeinä, niin minun on jotenkin vaikea siitä kirjoittaa. Pohdinkin juuri, että ei kyse varmastikkaan ole siitä, ettenkö niistä jotenkin kokisi voivani kirjoittaa, vaan ennemminkin siitä, että en niitä hirveästi mieti. En halua keskittyä siihen mikä on huonosti vaan ennemmin siihen mikä on hyvin. Tämä tekee elämästä paljon kivempaa :)

Täällä ollaan oltu koko poppoo vähän flunssassa ja muissa taudeissa, mutta ei se noita poikia tunnu kauheasti haittaavan. Täällä on nimittäin nukuttu edelleen noin enimmäkseen hyvin, jee!

Meillä on uusi ihana päivärytmi, josta pojatkin pitävät tiukasti itse kiinni. Aamuisin herätään puoli kasin maissa, ekat päikkärit nukutaan 10.30-12.30, toiset 16-18 ja nukkumaan mennään 21. En valita. Meillä on kaksi melkoista pullopoikaa, jotka voisivat elää pelkällä maidolla ja vellillä. Ja sitten on Anton, joka syö muidenkin poikien ruuat ja pulloa ei meinaa ottaa enää ollenkaan. Edes nukkumaan mennessä maitopullo ei meinaa kelvata. Meillä on myös hampaita; Oliverilla kaksi, Joelilla ja Antonilla yksi. Meillä on yksi oikeaoppisesti ryömivä (Joel), joka pinkoo jo melkoista vauhtia varsinkin kun näkee jonkin mihin ei saisi koskea. Joelin kylvettämisestäkään ei meinaa tällä hetkellä tulla oikein mitään, kun on vain kiipeämässä pitkin seiniä. Sitten on Anton, joka omalla tyylillään kurkotellen kyljeltä toiselle etenee jo kanssa melkoista vauhtia, Oliver tykkää ennemmin istuskella ja tutkailla. Nykyään täytyykin jo hieman katsoa mihin astuu...Lennillä on myös sulateltavaa näiden liikkuvien vauvojen kanssa, ja olisikin koko ajan palauttamassa niitä "paikoilleen".

Tällä hetkellä tulevaisuuden visio on, että Joel johtaa kolmikkoa. Joel olisi se, joka menee ja tekee. Joelin saa helposti tällä hetkellä mukaan kaikkeen hassutteluun ja uuteen. Anton menee Joelin perässä ja lähtee kaikkii hullutuksiin mukaan. Anton tällä hetkellä melkoinen hahmo, jolla on aina vähän omat jutut meneillään. Antonin yleensä löytää mitä ihmeellisimmistä paikoista, kerran oli saanut päänsä todella tiukkaan kahden pöydän väliin, kerran oli kierrittänyt itsensä tiukkaan rullaan pyyhkeen sisään, muiden jo mentyä nukkumaan löytää Antonin hihkumassa aivan onneissaan oman peittonsa sisältä ym. Oliver on puolestaan porukan aivot ja puhuu muut pojat ulos kaikista ongelmista, mihin ovat itsensä laittaneet. Oliver selkeästi harkitsevin eikä lähde suinpäin kaikkiin hömpötyksiin, vaan tarkkailee ensin.

Lenni kävi tänään ensimmäistä kertaa luistelemassa, totesi siinä tovin yritettyään rauhallisesti minuun katsoen: "En minä osaa luistella, mennään pois". Jaahas, mutta eiköhän sen lähde toistekin. Tällä hetkellä Lenninpäivittäisenä puheenaiheena on laivareissu, jonne lähdetään Lennin kanssa parin viikon päästä. Ihanaa tehdä jotain yhdessä Lennin kanssa ilman vauvoja. En myös muista milloin itse olisin ollut näin innoissaan yhdestä laivareissusta, kiva päästä tästä kotiympyrästä hetkeksi :)

 Hei, me aloitettiin vauvauinti ei siis painia, mitä asusta voisi päätellä. (Anton)

 Joel pääsi Lennin mopon kyytiin.

 Se oli se pieni hetki, kun käänsit selkäsi, niin...Anton "puurohetkellä". Takana konttausta treenaa Joel.


Hei, me täytettiin lauantaina 9 kk, ollaan jo tosi isoja. Vasemmalta Oliver, Joel ja Anton




keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pojat 8 kk

Nyt kun miettii kevättä niin elämämme on muuttunut melkolailla. Ja pelkästään positiiviseen suuntaan.

Pojat ovat nyt kalenteri-iältään 8 kk ja korjatun iän mukaan (lasketun ajan mukaan) 6 kk. Kehitys tulee siinä jossakin välissä. Neuvolassa poikien käynnit ja kehitystä katsotaan kalenteri-iän mukaan ja taas kätilöopistolla lastenläälärit katsovan korjatun iän mukaan. Yritä nyt tässä sitten päättää mitä sanoo, kun poikien ikää kysytään. Ollaankin päädytty puhumaan pelkästään kalenteri-iästä. Saa sitten kouluun ym. mennessä miettiä uudelleen tulisiko poikien kanssa ennemmin elää korjatun iän mukaan.

Täällä on tapahtunut jo suuri askel "normaaliin" elämään. Marko siirtyi nukkumaan viereeni meidän yhteiseen makuuhuoneeseen :) Pikkupojat nukkuvat edelleen hyvin yönsä. Lenni pienen eroahdistuskautensa jälkeen palasi taas Markon vierestä omaan sänkyynsä nukkumaan. Ja nyt Lenni nukkuu omassa huoneessaan ja pikkupojat omassaan. Pitkälle on siis päästy keväästä. Nyt kun olemme päässeet taas kaikki nukkumisen makuun, tuntuu että nukkua voisi enemmänkin ja tuntee olevansa väsyneempi kuin keväällä. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä. Meillä myös nykyään istuskellaan. Joel ja Oliver istuvat jo todella hyvin itsekseen, Anton matkaa mieluummin ympäri huonetta pyörien. Joel myös tänään veti itseään ensimmäistä kertaa käsillään eteenpäin mahallaan. Tähän asti Joel ja Oliver ovat hermostuneet melkoisen pian, kun eivät ole päässeet eteenpäin ja nyt istuskelu tuntuukin olevan heidän juttunsa. Yösyömisten poisjäätyä pulloshowkin helpotti ja nykyään tuntuukin, että on aikaa iltaisin tehdä muutakin kuin seuraavia maitoja tai pestä pulloja. Katsommekin nykyään jo hieman telkkaria sohvalla iltaisin, jee. Keväällä vielä hiihtelin yöpaidassani aina iltapäivälle asti ja yritin hakea nukkumispaikkaa, nykyään petaan aamuisin sängyn ja vien Lennin aamusta tarhaan. Päivällä toki otan usein vielä unet poikien kanssa. Keväällä meillä kävi silloin tällöin hoitaja apuna, nyt melkoista luksusta, kun äitini on hoitamassa kanssani poikia aamupäivät. Elämä on siis oikein mallillaan.

Ja ne viimeisimmän neuvolan mitat: Joel 9140 g ja 69 cm, Oliver 8610 g ja 68 cm, Anton 7420 g ja 67,6 cm. Ei tarvitse siis käydä salilla ei, kun näitä säkkejä kanniskelee :)

 "Roikkuuko mulla joku tossa suunpielessä?" (Anton)

 "Oota mä pyyhi mun suun sun masuun" Oliver ja Anton

 Äidin pikku lenkkikavereilla releet vaihtuu säiden viiletessä (päällä mummun kutomat neuleet)

 Yritä nyt tässä lukea aamulehteä aamupalalla välittämättä kolmesta jokaista liikettäsi herkeämättä seuraavasta silmäparista.
Hei, me istutaan.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mamma pääsi irti

...ja päästi irti. Minulla on nimittäin ollut vapaa viikonloppu :)

Pakkasin perjantaina kaikki pojat autoon, toivotin hyvää matkaa mummulaan ja palasin tyhjään taloon. Tunne oli hurja, siitä onkin jo tovi aikaa, kun olen viimeksi ollut yksin kotona. Viikonloppuni teemalla; tee kaikkea sitä mitä et lasten kanssa pysty tekemään. Hain siis sushia ja löhösin sohvalla katsomassa elokuvia. Toisena päivänä olin koko päivän kaupungilla käyden brunssilla ystävien kanssa, ihanassa kasvohoidossa, haahuilin kaupungilla, istuin terassilla ja jaksoin peräti yökerhoonkin asti. Hurjaa. Nyt istun keittiön pöydän ääressä rauhassa aamupalaani syöden hyvin nukuttujen parin yön jälkeen ja....asunto alkaa vaikuttamaan jo liian hiljaiselta....tulisivat jo :)

Tekipä hyvää ja ilokseni huomasin, että myös osasin päästää irti. En siis kytännyt kaupungilla kaikkia lastenvaunullisia tai shoppaillut lapsille, vaan nautin aikuisesta seurasta ja vapauden tunteesta. En edes katsonut kauheasti kuvia pojista, mitä nyt ihan muutamaa välillä :)

Sanonkin nyt itselleni, että hei, otetaan taas joskus uusiksi. Teki hyvää.